Tämä artikkeli on julkaistu Mieli-lehdessä syksyllä 2019. Otsikon kysymys voi ykskantaan tuntua vaikealta. Nykyään viha näyttäytyy itselleni pienempinä ärsyyntymisinä, mutta silti selkeinä tunnereaktioina entiseen verrattuna. Nuoruusvuosina viha tarkoitti minulle lähinnä raivokohtauksia ja suuntaus oli jokseenkin holtiton. Kun viha nousee, tuntuu se sekä fyysisenä että mielellisenä kuohuntana. Viha voi tuottaa impulssireaktion, jonka ilmenemismuodosta ei myöhemmin tunne ylpeyttä. Se, miten reagoidaan ja toimitaan vihaisena, on opittava ja opeteltava taito. Vihastumisen tunnistaminenhan on helppoa, eikö olekin? Kun tunnistaa vihan itsessään, voi seuraavaksi alkaa tarkastelemaan omia toimiaan ja säätelykykyjään. Hyvää tekee myös pohtia, että mitä vihastumisen jälkeen tapahtuu. Muuttuuko viha rakentavaksi vai hajottavaksi energiaksi tai sulloutuuko se mielen syviin kaappeihin odottamaan purkautumistaan – samalla sairastuttaen kehoa?
Näet epäoikeudenmukaisessa tilanteessa koettu ja tukahdutettu viha voi johtaa fyysisiin sairastumisiin. Näin todettiin 17 vuotisessa tutkimuksessa, jossa naisilla havaittiin suoria suhteita tukahdutetun vihan ja esimerkiksi varhaisen kuolleisuuden välillä. Miehillä tukahdutetun vihan yhteyksiä löytyi muun muassa keuhkoputkeen liittyvissä ongelmissa. [2]
Viha on minulle ollut viime vuosina muhiva teema.
Prosessini pisti alulle tosielämässä kokemani epäsuhdat, joita uskalsin alkaa viimein huomioimaan ja lopulta tunnustelemaan huolimatta siitä, että tunteiden sullominen oli automaattinen tapani toimia. Sittemmin olenkin käsitellyt vihaani jopa unien kautta. Unitarinoiden avulla voi löytää kosketuksen tunteisiinsa ja tien sinne, mikä kaipaa sisäistä analysointia ja oivallusta. Unet ovatkin monesti vaikuttaneet olevan johdattelijoita mielen kasautuneiden tunteiden hautausmaalle, josta ne nostavat päätään kuin zombiet ikään, arjen toimiessa oivana stimulanttina.
Omaa vihaa analysoidessani olen tullut päätelmään, että viha on samanlainen tunne siinä missä muutkin tunteet. Vihan ilmaiseminen vain voi tuntua vaikealta ehkä siksi, ettei kulttuurissamme juuri näy tietoista ja rakentavaa vihan ilmaisua. Viha näkyy mediassa ja arkielossamme usein voimallisina kiihtymyksinä ja erilaisina, jopa pelottavina uhmakkuuksina. Vihan ilmaiseminen tuntuu liikkuvan ei-rakentavien juurien voimasta, osittain varmasti historian verisestä havinasta käsin. Muun muassa sotamuistot värittävät vihakuvaamme, kunnes toivon mukaan jossain vaiheessa pysähdymme miettimään sitä, miltä haluamme oman kuvamme näyttävän. Saatamme pitkään tarpoa ikivanhojen ja jo kauan sitten hävinneiden alkuperäismallien mukaan.
Suomalaiset tutkijat ovat myös tutkineet, että missä viha tuntuu elimistössä.
Tutkimuksessa viha ilmentyi pallean seudulta ylöspäin aina sormenpäihin asti [1]. On varmasti aina yksilö- ja historiakohtaista, että missä ja miten mikäkin tunnetila kehossa ilmenee. Olen huomannut kehon olevan monien tunnemuistojen säilytyspaikka. Eräs kurssilaiseni myös koki raivon ja vihan purkautumista kehittämäni alitajuisen Sielukirjoittamisen avulla ja sai pian jälkeen migreenikohtauksen. Purkamaton viha on sisuksissa jylläävä pumppaavan voimakas energia ja sen purkaminen on hyväksi, vaikkei se aluksi ehkä tuntuisikaan siltä. Minkä tahansa tukahdutetun tunteen purkaminen vapauttaa ja antaa tilaa uudelle, historiasta irralliselle ja tasapainoisemmalle kokemukselle. Toisaalta on huomioitavaa se, että alituisen raivostumisen on myös todettu edesauttavan sydän- ja verisuonisairauksien syntyä [2]. Tästä syystä rummutankin alitajunnan kautta kirjoittamisen avulla tapahtuvaa, alkuperäisten tunnetriggerien vapauttamista, jotta varastoituneet kokemukset voitaisiin eliminoida.
Vihan purkaminen tuntuu fyysisinä ja voimakkainakin reaktioina.
Vihaenergia voi tuntua pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy esimerkiksi turvattomuutta ja vaikkapa väkivaltaisuutta lapsuudessa. Oma vihani oli aiemmin pitkään piilossa ja räjähteli esiin vaikkapa kokiessani arvottomuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Yleiskäsitykseni mukaan vihan tunteminen vaikuttaa monella olevan jokseenkin epävarmaa tai jopa vaarallista, osoitus heikkoudesta tai väärille urille menosta. Vihan impulsiivisuutta ja reaktiivisuutta pelätään ja ehkä vihan tuottaman epävarmuuden kokemisen takia sitä pidetään sopimattomana epäonnistumisen osoituksena. Vihan ilmaisemisen katsotaan johtavan huonoihin valintoihin, vahingoittuviin ihmissuhteisiin ja väkivaltaan.
Olin pakotettu kiltti tyttö
En kuulemma juuri koskaan kiukutellut tai ollut vastahankaan. Totuus on, että jos en osannut käyttäytyä tai olla ihmisiksi niin tilanne tasoitettiin muun muassa remmillä. Se siis siitä oman tahdon ja vihan näyttämisestä ja kiltteydestä. Kiltteyteen pakotettiin eikä se ollut oma valinta. En saanut kasvaa neuvottelu- tai keskustelukulttuuriin saati lasten ehdoilla toimimisen tapaan. Lapsuudessani edelle menivät pääsääntöisesti aina aikuisten tarpeet.
Viha on minulle ollut voimattomuuden merkki. Vihan ilmaiseminen oli lapsuudessani rangaistavaa ja sen johdosta sain tuntea nahoissani omat itkuni ja suuttumukseni. Ja toisten suuttumukset. Viha sulloutui minuun eri tavoin enkä lopulta enää varmaan edes osannut tuntea sitä, vaikka syvällä sisällä toki kiehui. En tiennyt mitä viha kohdallani tarkoittaa tai miten sitä ilmaistaan muuten kuin kiroilemalla, riehumalla tai väkivalloin, koska nämä olivat ympäristöstä opittuja malleja. Olen elämässäni ilmaissut vihaa kiihtymällä, huutamalla, itkemällä, tavaroiden rikkomisella tai muilla ei-rakentavilla tavoilla.
Olen pitkän sisäisen analysointitien kautta ymmärtänyt, että nämä eivät luonnollisestikaan ole niitä parhaimpia tapoja vihan ilmaisemiseen ja siten käynyt kattavia kirjoitusvuoropuheluja siitä, että mitkä voisivat olla minulle sopivia vihan purkamisen tapoja. Lapsuudestani johtuen olen uudelleenohjelmoinut itseni siihen, ettei viha ole omien tai toisten rajojen ja koskemattomuuden rikkomista tai loukkaamista, väkivaltaisuutta ja mielivaltaa, satuttavia sanoja tai kipua. Sen sijaan viha voi olla kuin aalto, erityisen vahva voima, joka voi auttaa ottamaan ohjat omiin käsiin ja käyttämään ennen niin turmelevalta tuntuneen energian asioiden edistämiseen rakentavin tavoin. Vihan purkautuessa tapahtuu myös oman tilan haltuunotto, jolloin voidaan suojata sekä henkisiä että fyysisiä rajoja. Olen huomannut, että niin tietoinen kuin alitajuinenkin kirjoittaminen sekä tunnepiirtäminen toimivat erityisen hyvin tukahdutetun vihan vapauttajina ja konkreettisina ilmentäjinä. Myös kävelyn ja juoksun aikana voi tehdä aktiivista vihatyöskentelyä, ehkä jopa muutaman ärräpään tahdittamana.
Myönnän, että viha on itselleni vielä mysteeri, jonka lopullisesta hyödyntämisarvosta en osaa sanoa. Uskon kuitenkin vihan potentiaaliin asioiden edistävänä voimana. Vihan ei tarvitse toimia katkeruuden taustajoukoissa, vaan uuden luomisen ja uuteen siirtymisen voimakkaina myötätuulina. Se, miten viha näyttäytyy elämässä riippuu täysin siitä, että miten ja mihin se valjastetaan. ♥
MAIJA LUOMALA
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä
Lähteet
(2) Expressive/suppressive anger-coping responses, gender, and types of mortality: a 17-year follow-up (Tecumseh, Michigan, 1971-1988). www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12883109. Viitattu 28.7.2019.
(1) Emotions mapped out in the body. 12.1.2014. www.sciencenordic.com/emotions-mapped-out-body. Viitattu 22.7.2019
SIELUKIRJOITTAMINEN®
“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.”
Heräsikö ajatuksia?
