Iso osa nuorista tuntuu oireilevan ja tuntee olevansa hukassa elämänsä kanssa. Moni, nyt jo aikuinenkin on oireillut elämäänsä ennen aikuisuuteen siirtymistään. Lähes kaikille on nuoruusaika tuntunut enemmän tai vähemmän vaikealta ja nuorten masennuksen syyt ovat varmasti hyvin erilaisia. Vaikeimmat omassa nuoruudessani koetut tuntemukset olivat ne, jotka tuottivat itsetuhoisia ajatuksia. Toivetta siitä, että saisin hallitsemattomat tuntemukset vain pois päiväjärjestyksestä ja eliminoiduiksi. Toisaalta en tuntenut mitään. Ja samalla niin paljon. Liikaa jopa. Ne olivat niitä tunteita, jotka tuntuivat siltä ettei niistä päässyt irti ja siitä syystä uskoin vakaasti, että koko elämä tulee olemaan yksinäistä, hylättyä ja merkityksetöntä. Tällainen tunne voi olla nuoren masennuksen ja ahdistuksen pohjalla. Tiedän jotain tästä aiheesta, koska olin itse pohjattoman ahdistunut lapsuudestani asti. Itsetuhoisuuteni vei minut nuoruusvuosinani syviin masennuksen kouriin, jolloin hakeuduin väärään seuraan, päihteisiin ja itseni rankaisuun liikunnan ja ruoan kontrolloinnilla, enkä nähnyt ulospääsyä. Tunsin suurta yksinäisyyttä ja uskoin ettei kukaan välittänyt. Elin selviytymismoodissa. Tämä artikkeli on oma kokemukseni nuoruuden masennuksesta.
Nuoren masennus, mistä apua?
Läheisille nuoren ahdistus on sydäntäraastavaa ehkä eniten siksi, ettei tunne saavansa nuoreen yhteyttä eikä myöskään puettua sanoiksi niitä asioita, joita haluaisi hänelle ilmaista. Voimattomuus ja työkalujen puute tuntuvat käsinkosketeltavina tällaisessa tilanteessa. Tärkeää olisi kuitenkin, että löytäisi joitakin välineitä siihen, miten auttaa masentunutta nuorta. Apua masentuneelle nuorelle on saatavilla, on vain jaksettava ja uskallettava kokeilla eri tapoja ja menetelmiä.
Uskon, että aito, kuunteleva ja kiireetön läsnäolo on tärkeintä, tuleepa se sitten terveydenhoitajan, kuraattorin, lähipiirin, ystävän tai vaikkapa nuorisopsykiatrisen tai lastensuojelun kautta. Masentuneen nuoren tukeminen olisi tärkeää, mutta mistä saada apua, kun on oikeasti tilanne päällä? Tällä hetkellä moni mielenterveyden taho tuntuu olevan ylibuukattu ja näiden asioiden parissa kamppaileva vanhempi tuntee jäävänsä yksin masentuneen nuorensa kanssa, apua vaille. Hyvältä tuntuvan keskustelukumppanin löytäminen yhdessä nuoren kanssa voi olla tärkeä osa masennuksesta ja ahdistuksesta ylös nousemiseksi. Keskusteluissa nuori voi alkaa käymään läpi syitä, jotka ovat mahdollisten ongelmien ja elämän ongelmallisuuden takana. Yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen tuo aina toivoa ja kuulluksi tuleminen on aina parantavaa. Keskusteluissa syntyy aina näkökulmia ja oivalluksia, vaikka nuori ei ensialkuun olisikaan kovin innoissaan uudesta kokeilusta. Ihmisten välillä keskiössä on aina kemia!
Nuorten masennuksen syyt?
Omaa nuoruuden syvää hylkäämisen tuskaani ja yksinäisyyden pelkoani lisäväritti se, kun poikakaverit tulivat ja menivät ja olivat minua usein vielä reilusti vanhempia. Kundeilla, jotka silloin olivat jo täysi-ikäisiä ja leikkivät alaikäisten tyttöjen tunteilla ja seksuaalisella hukassaololla on ihan oma terminsä: hebefiili. Ei kukaan aikuiseksi kasvanut mies ole kiinnostunut itseään vuosia nuoremmasta teinitytöstä. Tällainen meininki loi minulle illuusion siitä, että olisin ollut jotenkin merkityksellinen, vaikka kaikki kävi vain ja ainoastaan egoistisen seksin kautta. Aikuisiässä oleville pojille tällainen teinityttöjen kanssa pelleily toi varmaan pönkitystä orastavaan miehisyyteen – tai miehisyyden illuusioon. Tällainen leikki oli kuitenkin turmelevaa ja niitti nekin vähäiset itsearvostuksen rippeet mitä minusta silloin oli jäljellä. Viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia kun tulee pyörineeksi samassa hylkäämisen ja toivomisen karusellissa, on se vahingollista mielelle ja terveelle itsearvostukselle sekä kasvulle.
Kovin paljon on syitä nuoruuden ahdistukselle ja masennukselle. Iso osa omasta masennuksestani ja ahdistuksestani johti pitkälti lapsuuteen ja ehdottomasti myös seuraan, jossa vietin aikaani. En silloin toki ymmärtänyt, että syvät tunnehaavat voisivat olla syynä tuntemalleni ahdistukselle. Osaisin historian pohjalta neuvoa, että vaihtelu on suositeltavaa, sillä jokainen ihminen opettaa meitä matkallamme – niin hyvässä kuin pahassa. Uskalla vaihdella kavereita ja kaveripiirejä etenkin, jos koet ahdistusta nykyisessä tilanteessasi. Uudet ihmiset virittävät helposti vanhaan tottuvia aivorakenteitamme ja laajentavat ymmärrystä. Uskalla mennä mukaan kokeilemaan harrastuksiin tai toimintaan, joka sinua vähääkään kiinnostaa. Saatat niissä solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita, vaikka ensin saattaisit suhtautua negatiivisesti mihinkään osallistumiseen. Uskalla keskustella kipeistäkin asioista, sillä niistä syntyy yhteys ihmisten välille. Luottamuksen rakentaminen vie kuitenkin aikaa, joten valitse luottamuksesi ansaitsevat ihmiset huolella. Jos joku pettää luottamuksesi, voi sekin syventää kuilua ihmisten välillä. Lisäksi, salaisuuksilla on taipumus tulla esiin ja se on lopulta ehkä ihan hyväkin asia.
Kuinka auttaa masentunutta nuorta?
Kunpa joku olisi puuttunut. Kunpa joku olisi huomannut, välittänyt, kyseenalaistanut. Me ihmiset voimme olla sikoja toisillemme. Tai enkeleitä uskaltaessamme toimia moraalisesti oikein. Nuorena tällaisten haavoittavien suhteiden tunnistaminen on hankalaa ja usein sitä tuntuu myös hakeutuvan erilaisten ääliöiden pariin, jos se on entuudestaan tuttu kuvio. Hyväksynnän ja rakkauden puute on suuri motiivi, joka ajaa ihmiset hakemaan sitä myöskin täysin vääristä paikoista, joista sitä ei koskaan voi saada. Sitä viittaa kintaalla hyville tyypeille eikä ehkä edes osaa olla heidän kanssaan, koska se tuntuu tylsältä tai epäkiinnostavalta. Kyse on lopulta kuitenkin siitä, että millaiseen tunneilmapiiriin on elämässään tottunut: yksinäisyyden tunteeseen, hylätyksi tulemisen pelkoon ja ahdistukseen? Ihmiset ympärillämme voivat joko kasvattaa näitä tuntemuksia tai laimentaa niitä.
En silloin ajatellut tällaisia asioita, tällaisia suhdedynamiikka-asioita. Tiesin, että lapsuudessani oli ollut vaikeaa, väkivaltaisuutta ja alkoholismia, mutten osannut itse näitä asioita silloin lähteä selvittelemään. Olin myös pahasti dissosioitunut ja traumatisoitunut lapsuuteni tapahtumista. Ajattelin yläkouluikäisenä vain joko olevani rakastunut, rakastettu tai hylätty enkä nähnyt oikein muuta elämäntarkoitusta. Tämä jo sinällään kertoo jonkinlaisesta lapsuuden hylkäämisen tai tunnepuolen traumasta.
Elin jatkuvassa toiveessa rakkaudesta, että joku rakastaisi minut kuntoon. Että tuntisin itseni tärkeäksi ja merkittäväksi jollekin ja kaikille.
Halusin hyväksyntää ja olin herkkä kaikelle negatiiviselle, joka kohdistui minuun. Toisaalta olin täynnä raivoa ja kohdistin sen eri asioihin ja ihmisiin. Etsin jatkuvasti suhdetta, joka tekisi minut onnelliseksi. Aina joko jätin, petin tai tulin jätetyksi tai petetyksi. Luulin olevani kaikin tavoin viallinen, kun kukaan ei välittänyt eikä mikään elämästäni tuntunut onnistuvan. En ollut kiinnostunut koulusta, harrastuksista enkä oikein mistään, kun tarve saada poikaystävä tai useinkin seksuaalista kiinnostusta olivat tärkeimpiä. En nähnyt syytä panostaa itseeni, koska enhän tuntenut olevani arvokas.
Näin itseni arvokkaana vain toisten kautta ja jos toiset kohtelivat minua huonosti, räpiköin näin jatkuvassa tuskassa riittämättömyydestä. Ajattelin, että olen liian ruma, liian lihava, liian kaikkea, jotta minua voisi rakastaa. Että minun olisi ulkoisesti vastattava johonkin, jotta kelpaisin. Tunsin jatkuvaa itseni muokkaamisen tarvetta, jotta minusta pidettäisiin ja tykättäisiin. Meikkasin. Meikkasin paljon. Ei se muuttanut minua miksikään, halusin vain piilottaa haavoittuvuuttani kaiken sen ulkoisen maskin alle. Halusin olla ihailtu, mutta ärsyynnyin tuijotuksista. Halusin huomiota mutten vääriltä tyypeiltä.
Kunpa joku olisi sanonut minulle, että etsi vastauksia omista tuntemuksistasi ja uskalla hiljentää tahtia. Meditoi (juu, ei ole monelle nuorelle kovin seksikäs ehdotus!), kirjoita tuntemuksiasi vapaasti äläkä pelkää niiden ilmaisemista. Älä pelkää nähdyksi tulemista. Ja jos pelkäät nähdyksi tulemista niin olet väärässä seurassa. Tai seurassasi on jotakin, joka ei tuota sinulle turvaa tunteinesi. Kirjoita ja sanoita ajatuksiasi mahdollisimman vapaasti ja koeta löytää niille turvallinen ilmaisemisen tapa, joka ei vahingoita itseäsi tai muita. Etsi ihminen, kenelle voit puhua ja joka esittää sinulle oikeita kysymyksiä.
Etsin itseäni alkoholista, pojista ja miehistä, itseni kehollisesta rääkkäämisestä, ruoasta, seksistä ja pelaamisesta. Nämä keinot eivät auta. Välillä onnistuin tekemään asioita, jotka toivat toisenlaista iloa ja mielekkyyden kokemuksia. Näitä tein pääasiallisesti vain siksi, koska oli pakko tai ei ollut muutakaan tekemistä, kuten piirtämistä, joka oli lempiaineeni koulussa. Myös koirien kanssa ulkoilu metsässä tai joku muu luovempi toiminta, kuten lukeminen olivat sen ajan luovaa toimintaani. Rakastin Stephen Kingin kirjoja siihen aikaan ja uppouduinkin usein kaikkeen yliluonnolliseen, jotta pääsin omaa elämääni hetkeksi pakoon.
Tein liian harvoin tylsäksi kokemiani asioita ja täytin pääni mielenkiintoiseksi kokemillani asioilla, jotka usein olivat minulle vahingollisia.
Ihan helpoimmasta päästä ei oma nuoruuteni todellakaan ole ollut. Sinä lyhyenä aikana, niinä muutamana hassuna vuotena ennätin joutua hyväksikäytetyksi, huumatuksi ja raiskatuksi lähipiirissä, jonka uskoin turvalliseksi. Olin pieneen ikääni mennessä pettänyt, valehdellut ja jopa varastanutkin tai ainakin todistanut kavereiden varastelua. Jouduin hylätyksi ja tunsin jatkuvaa epäonnistumista elämässäni ja itsessäni. Tunsin ettei elämälläni ole merkitystä eikä kukaan rakastanut minua. Uneksin hyvästä olosta ja minua rakastavasta poikaystävästä, joka pelastaisi minut rakkaudettomuudelta. Ihmettelin ystäviä, jotka pystyivät olemaan ilman poikaystävää ja pidin heitä outoina.
Opin vasta 30-vuotiaana olemaan omassa seurassani. Varmaan olisin oppinut sen muilla menetelmillä aiemminkin, mutta mennyttä on turha jäädä suremaan ja silti asiat olisi hyvä käsitellä ennemmin kuin myöhemmin. On tärkeää päästä sinuiksi menneisyytensä kanssa. Asiat loksahtavat paikoilleen kun on sen aika. Silloin kun meneillään on vaikea nuoruus, tärkeintä on selvitä päivä kerrallaan ja tehdä pieniä hyviä tekoja sekä valintoja itsensä eteen. Ja puhua asioista rehellisesti jollekin ulkopuoliselle. Ottaa pieniä askelia kohti oikeaa hyvää oloa. Ja tiedän kuinka raskaalta sellainen askel voi aluksi tuntua. On hyvä muistaa, ettei mikään tuska ei ole ikuista ja kaikesta selviää. Ihan kaikesta.
Kiitos, jos jaksoit lukea :) Toivon että tämä entisen nuoren masennuskokemuskirjoitus on pieni toivonkipinä muille ahdistuksesta kärsiville nuorille ja nuorten vanhemmille. Olen nykyään superiloinen siitä, että elämä jatkui kaikista nuoruuden monenkirjavista vaikeuksistaan huolimatta ja että sinnittelin läpi kaiken henkisen kärsimyksen saadakseni kokea tätä ainutlaatuista elämää. Se muuttuu sellaiseksi pikkuhiljaa, askel kerrallaan, kaikesta tapahtuneesta huolimatta.
P.S. Niin, ja kannattaa myös varmistaa, ettei oireilun takana vaan ole sellaiset asiat, jotka ovat jopa helposti hoidettavissa. En yleensä anna ravinnollisia tai hoidollisia ohjeistuksia, mutta oman kokemukseni perusteella suosittelen tutustumaan ferritiiniarvojen yhteyteen masennuksessa. Etsi hakukoneista sanoilla ”ferritiini ja masennus” lisätietoja. Aiheesta on keskusteltu puolesta ja vastaan. Varastoraudan näyttäessä alhaisia lukemia, voi rautalisä olla paikallaan. Myös omega-3-rasvojen vähyys on yhdistetty moniin mielenterveydellisiin seikkoihin. Omega-3-rasvahapoilla on ilmeisesti tehoa lisälääkityksenä vakavan masennuksen hoidossa [1]. ♥
Terveisin, entinen nuori :)
Miten koet elämisen mielekkyyden tällä hetkellä? Tee oma mielekkyystestisi täällä >
MAIJA LUOMALA
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä
Lähteet
[1] Omega-3-rasvahapot depression hoidossa. https://www.kaypahoito.fi/nak08227. Viitattu 29.4.2020.
Mitä on SIELUKIRJOITTAMINEN®?
SIELUKIRJOITTAMINEN® on rauhoittava, rentouttava ja stressiä vähentävä kurssikokonaisuus sekä tehokas työkalu pinnan alla piilevien tunteiden vapauttamiseen, jotta elämä voi olla optimaalista kaikilla osa-alueillaan. Lue lisää >
