Oivalsin tänä aamuna muun muassa toisentahtisuuden. Parisuhteen toivova osapuoli alkaa herkästi ohjaamaan asioita etenemään haluamallaan tavalla ja aikataululla. Alkaa kontrollointi. On annettava tilaa myös toiselle edetä omaa tahtiaan. Entä, jos hallinnoinnin sijaan antaisikin asioiden mennä toisentahtisesti? Entä, jos luovuttaisin hallinnoimasta yhteistä elämää ja hallinnoisin vain omaani? Mitkä elementit ovat hyvän ihmissuhteen kulmakiviä? Elänkö omaa vai yhteistä elämää? Onko yhteisessä elämässä kyse kuitenkaan sen suuremmasta kuin vain omien elämien kohtaamisesta? Entä sitten, jos ne eivät enää tunnu kohtaavan?
Entä jos liiallinen määrä yhteisen elämän kannalta haitallisia ulkopuolisia tekijöitä on jatkuvasti läsnä? Onko tämä viesti, jota halutaan välittää kumppanille, ystäville ja jopa perheenjäsenille? Siis, että olen jatkuvasti muualla ja muissa ajatuksissa, mutta oot silti tärkeä! Tai, että valitsen käyttää rajatun aikani muualla ja muiden ihmisten kanssa, mutta rakastan sua!
Ehkä tämä on hyvä esimerkki sanojen ja tekojen epäsuhdasta. Ja kun kärsivä osapuoli jatkuvasti odottaa ja toivoo, voi toinen syyttää tätä elämän rajoittamisesta. Pitkällinen on odotusaika rakkautta janoavalle ja elämän yhteisiä huippuhetkiä odottavalle. Eikä ole kyse siitä, että mitä yhteisinä hetkinä keksitään tehdä, vaan, että miten niissä ollaan läsnä ja että ovatko läsnä myös tunteet, hyväksyntä, arvostus ja luottamus? Vai painostus, arvostelu ja odotukset elämälle, parisuhteelle ja olemiselle? Odotukset ovat usein kovat. Sekä itseämme että toisia, mutta erityisesti lähipiiriämme kohtaan.
Ihmissuhde ei välttämättä onnistu, vaikka siinä saisi osakseen huomiota, arvostusta, rauhaa ja hiljentymistä. Vaikka olisi hyvin huomioonotettu, ei suhde välttämättä onnistu siitäkään huolimatta. Ehkä siksi, koska suhde tarvitsee myös luottamusta. Ja jos luottamusta ei ole, ei ole oikein mitään.
Luottamus syntyy avoimuudesta ja rehellisyydestä omille tunteilleen. Kun luottamus saa tällin, alkaa pitkä taivallus siihen takaisin, mutta kuinka monta kertaa kiipeäminen on mahdollista ja kannattavaa, ennen kuin menetät itsesi ja huomaat eläväsi samaa vuoristorataa saman ihmisen kanssa, kuin samaa tilannetta tunnepuolella jatkuvasti läpieläen, parsien kasaan jälleen luottamuksen hajonneen turvaverkon... Lopulta saatat päätyä siihen pisteeseen, että sinun on otettava ohjat omiin käsiisi ja tehtävä ratkaisuja oman hyvinvointisi eteen.
Kuinka monta kertaa olet antava anteeksi ja aloittava alusta, koska onhan se energiaa pois jostakin muualta. Ehkä haaveistasi? Eivät energiamme riitä kaikkeen ja teemme joka päivä monia valintoja. Valitsemme keskittyä oman elämämme edistämiseen tai toisten elämiin, harrastuksiin ja menestymisiin.
Parhaassa tapauksessa ei eläisi jatkuvassa vaillejäämisessä ja oman elämän seinäruusuna jatkuvasti toisten tarpeita ja toiveita täytellen, toisten elämää seuraten, tai toisaalta yksinkään, omavoimaisuudessa pyörien muista piittaamatta.
Luuletko, ettei elämäsi kanna sinua? Mitkä osat sinussa kaipaisivat vahvistusta? Mitkä osat ovat uskoteltuja heikkouteen? Vieläkö jokin pidättelee sinua elämässäsi? Onko se jokin tai joku?
Ei ole yhtä tai toista. Usein kaikki kasautuvat vyyhtiin ja asiat halutaan yksinkertaistaa sanomalla niiden olevan näin. Eivät ne ole niinkään varmasti. Eivät asiat ole välttämättä niin kuin luulen niiden olevan. Luulen aina omista lähtökohdistani. Omat lähtökohtani tietyssä määrin kyllä ovat vaikuttaneet siihen, miten asiat ovat nyt. Omat uskomukseni ohjaavat elämääni vuosi vuodelta.
“On sun tehtäväs tehdä elämästäs mieleinen, kukaan muu ei sitä tee.” •
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
Mitä on SIELUKIRJOITTAMINEN®?
Sielukirjoittaminen on tehokas työkalu piilotettujen ja pinnan alla piilevien tunteiden ja asioiden vapauttamiseen, jotta elämä voisi tuntua omanlaiselta kaikilla osa-alueillaan. Lue lisää >
Heräsikö ajatuksia?
