Tätä kappaletta (video alempana) kuuntelin ennen oman Sielukirjoittamiseni alkamista paljon. Kyseinen musiikkivideo edusti minulle vapautta ja kahleista irtaantumista. Myönnettäköön, että ihan ensimmäisenä ihastuin saksofoniin... Muistan, miten kuuntelin tätä heti kuuntelemasta päästyäni ja huomasin itsessäni heränneen voimakkaan toiveen jostakin – vapautumisesta tai irtaantumisesta... vaikeaa kuvailla tunnetta täsmällisesti, mutta se tuntui kuin kaipuuna kehossa, kaipuuna kadota videolla näkyvälle piilorannalle ja lentää peltojen yli...
Olin silloin eroa läpikäyvänä kaipuussa tasapuoliseen ja arvostavaan parisuhteeseen, sellaiseen, jossa elämä olisi kuin tällä videolla. Vaivatonta, yhteistä ja yksinkertaista. Kaikin tavoin antoisaa ja auvoista. Kaipasin parisuhteen tuomaa pelastusta, koska sehän oli malli, joka oli niin iskostettu päähän ettei sitä käy edes kyseenalaistaminen. "Onni löytyy parisuhteesta ja that's it!" Tällainen ajatusmalli asettaa aika paljon paineita suhteelle. Esimerkin video kuitenkin omassa mielessäni haastoi tätä oppimallia.
Musiikkivideo sisälsi itselleni pari voimakasta viestiä. Kokeile itse, että mitkä viestit sinuun kolahtavat tämän tai muitten musiikkikappaleiden kanssa, sillä kolahtamiselle on todennäköisesti syynsä. Ensimmäinen itseäni puhutteleva sanoma oli 'save me' (pelasta minut). Yhdistin tämän lähinnä johonkin toiseen ihmiseen. Että joku tulisi ja pelastaisi. Kaipuu ulkopuolelta saapuvasta pelastuksesta on meille prinssi- ja prinsessasaduissa kasvatetuille luontevaa. En ymmärtänyt, että viesti voisi yhtälailla toimia minulle itselleni. Että se voisi olla viesti itselleni ja vinkki itseni pelastamisesta.
Mutta mikä parasta, viestit voivat toimia meissä myös alitajuisesti, ohjata meitä oikeaan suuntaan, tekemään itsemme auttamiseksi elämässämme oikeat päätökset ja ratkaisut, ohjaten meitä toimijoiksi eikä pelastuksen odottelijoiksi. Ohjaten meidät kyselemään itseltämme kysymyksiä, tarttumaan ajattelumalleihimme ja vaatimaan selitystä itseltämme. Ohjaamaan sisäistä dialogia itseemme eikä itsemme ulkopuolelle.
Kuunnellessani kappaletta useampaan kertaan, erotin tunnemyräköissäni toisen sanoman 'why are we losing time?' (miksi hukkaamme aikaa?). Miksi hukkaisin aikaa ja koskeeko tämä minua, muita vai mitä? Jos se koskettaa minua, niin millä tavalla?
Hyviä kysymyksiä mietittäväksi itse kullekin, joka siihen on valmis. Haaskaanko aikaani turhuuksiin? Elänkö täysillä vai olenko haaskannut elinvuosiani tyytymättömyyteen? Jos en haaskaa aikaani, niin miksi kysymys kolahtaa tai kolahtaako se? Koska haaskasin aikaani asioihin, joilla ei ollut merkitystä? Koska haaskasin energiaani väärin? Olinko väärässä seurassa tehden vääriä asioita – uuvuttaen itseni loppuun? Puhuinko vääristä asioista väärille ihmisille tai odotinko vääriä asioita etsiessäni itseäni vääristä paikoista?
Vääristä valinnoista tulee huono olo ja ahdistus. Ahdistus on merkki siitä, että valinta ei ole ollut itselleni hyväksi. Ahdistus voi naamioitua myös yksinjäämisen peloksi, mikä ei kuitenkaan välttämättä ole merkki valinnan vääryydestä vaan irtaantumisesta, uuden mallin opettelusta ja omaksumisesta. Tällainen ahdistus on erilaista. Ei eroahdistusta tai läheisriippuvuutta. Ahdistus voi olla todella syvällä sekoittuneena pelkoon, epäonnistumiseen, yksinjäämiseen ja hylkäämiseen.
Kappale yhä koskettaa jotakin kohtaa minussa, mutta eri tavalla kuin ennen. Ikään kuin koskettaisi paranemisen loppuvaiheessa olevaa ihoalaa. On kappaleita, jotka herättelevät ja niitä, jotka eivät. Valitettavasti suuri osa kappaleista tuntuu soljuvan sujuvasti ohi korvien, koskettamatta mitään osaa, kun toiset taas saavat jo ensisävelestä ihon kananlihalle ja aikaan itkuaallon. Eri musiikki, eri tavoin, eri ihmisille.
- Millainen musiikkimaku sinulla on? Miksi?
- Mitä musiikkimakusi omasta mielestäsi kertoo sinusta?
- Onko musiikilla sinulle merkitystä?
- Onko musiikki nostattanut sinulla tunteita? Millaisia?
- Mikä musiikkikappale on tehnyt sinuun vaikutuksen ja millaisessa elämäntilanteessa?
Musiikki voi herättää meissä piilossa olevia tuntemuksia. Musiikki voi nostaa tunnetiloja, joita emme ymmärrä. Siksi olisikin hyvä pysähtyä tunnetilan äärelle ja kysyä, että mitä sillä on meille kerrottavanaan. •
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
Heräsikö ajatuksia?
