Vieraskynässä Joona Marttunen | Tämä on minun oivallukseni, jonka haluan jakaa kanssasi. Jaan tämän, koska ymmärrän nyt, miksi olen elämäni aikana ajautunut haitallisiin toimintamalleihin. Haluan kertoa tästä, koska se saattaa auttaa myös sinua, jos kamppailet voimakkaiden tunteiden ja valintojen kanssa. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää sinussa ajatusprosessi omasta lapsuudestasi ja tunteistasi.
Tämä ei ole absoluuttinen totuus, vaan perustuu omiin havaintoihini ja kokemuksiini. Voi olla, että olet jo pitkällä siinä, miten tunteet hallitsevat elämääsi, tai tämä teksti voi toimia sinulle muistutuksena siitä, mitä olet jo oivaltanut. Toisaalta saatat olla tilanteessa, jossa et vielä täysin ymmärrä kaikkea, tai et tunne tätä itsellesi relevantiksi. Se ei haittaa – voit aina palata tähän myöhemmin, kun aika on oikea.
Tunnelukkojen synty
Tunnelukkoihin paneudun tarkemmin tulevissa kirjoituksissani, mutta haluan avata niiden syntyä jo nyt, koska niiden syntymekanismi on kaikilla sama. Tämän ymmärtäminen on avain omien lukkojen tunnistamiseen ja siten niiden avaamiseen. Kaikki lähtee siitä, mitä opimme lapsuudessa ja miten nämä opit vaikuttavat meihin aikuisina. En ota kantaa siihen, millainen vanhempi sinä olet tai millaiset vanhemmat sinulla on ollut – kasvatustapoja on monia, ja jokainen tekee parhaansa.
On kuitenkin olemassa yksi asia, joka meidän kaikkien tulisi ymmärtää: Lapsena opitut tunteiden käsittelytaidot seuraavat meitä läpi elämän ja vaikuttavat siihen, miten toimimme erilaisissa tilanteissa. Nämä taidot omaksumme omilta vanhemmiltamme ja läheisiltämme.
Tässä en halua syyttää ketään – en vanhempiani, en läheisiäni. He eivät osanneet tai ymmärtäneet paremmin, kuten eivät heidän vanhempansakaan. Menneiden sukupolvien traumat, erityisesti sotien ajoilta, ovat siirtyneet eteenpäin sukupolvelta toiselle, ja näistä taakoista on vaikea päästä eroon.
Vanhemmuuden tärkein tehtävä
Oivallukseni ydin on tämä: Vanhemman tärkein tehtävä on opettaa lapselle terveet tavat käsitellä tunteita. Korostan: kyse on tunteista, ei asioista. Vanhemman ei tule tuntea lapsen puolesta, vaan ohjata lasta oikeaan suuntaan tunteiden käsittelyssä. Pettymyksiä ja vastoinkäymisiä tulee olla – ilman niitä lapsi ei opi kohtaamaan tunteita oikein. Jos lapsi ei opi käsittelemään tunteitaan, hän kehittää itselleen keinoja, jotka voivat olla haitallisia myöhemmin elämässä.
Lapsi oppii pienenä vanhemmiltaan, miten tunteita käsitellään, jos vanhempi osaa opettaa näitä taitoja. Meillä kaikilla on tunnelukkoja, jotka juontavat juurensa siitä, ettemme ole lapsina saaneet tarvittavia taitoja tunteiden käsittelyyn. Sen sijaan opimme selviytymään haitallisilla tavoilla, jotka voivat olla vahingollisia itselle tai muille.
Selviytymismekanismit ja niiden vaikutus
Esimerkiksi jos läheinen ihminen ei vastaa viesteihin tai osoita huomiota, se voi herättää meissä voimakkaita tunteita. Mielikuvat siitä, mitä oikeasti tapahtuu, saattavat vääristyä ja synnyttää pelkoa, ahdistusta tai epävarmuutta. Koska emme ole oppineet käsittelemään näitä tunteita, reagoimme omien selviytymiskeinojemme kautta – esimerkiksi ripustautumalla toiseen. Tämä voi johtaa siihen, että ajamme toisen vielä kauemmas, vaikka yritämme pitää hänet lähellämme.
Ajattele tilannetta, jossa pieni lapsi kohtaa vastoinkäymisen. Hän ei osaa käsitellä tunteitaan rationaalisesti, vaan saattaa reagoida voimakkaasti – huutamalla, itkemällä tai vetäytymällä. Jos vanhempi ei ole läsnä ohjaamassa lasta, lapsi jää yksin tunteidensa kanssa. Hän kehittää tällöin omat selviytymiskeinonsa, jotka eivät välttämättä ole terveellisiä.
Vanhemmat eivät tietenkään voi aina täyttää lapsen tunnetarpeita, mutta jos lapsi jää toistuvasti ilman tukea tunteidensa käsittelyssä, hän oppii vain selviytymään niistä. Tämä voi myöhemmin ilmetä erilaisten riippuvuuksien tai haitallisten toimintojen muodossa, kun henkilö yrittää paeta tunteitaan.
Tietoisuus tunteista ja valinnoista
Jokainen meistä on oppinut selviytymiskeinot vanhemmiltaan ja läheisiltään. Nämä opitut mallit vaikuttavat siihen, miten reagoimme erilaisissa elämäntilanteissa. Voit tarkastella itseäsi: Kun tunnet pahaa oloa, miten toimit? Sulkeudutko, huudatko, teetkö jotain konkreettista kuten siivoat tai vältteletkö tunteitasi?
Avain haitallisten selviytymiskeinojen muuttamiseen on tiedostaminen: sinun tulee ymmärtää, että nämä tavat ovat opittuja lapsuudessa. Seuraavan kerran, kun kohtaat voimakkaan tunteen, pysähdy ja mieti, mitä tunnet ja miksi. Kuvittele, että olet lapsi, joka ei tiedä, miten tunteeseen tulisi reagoida.
Muista, että tämä on pitkä prosessi. Et voi oivaltaa kaikkea yhdellä kertaa, mutta jo tietoisuus tunteistasi on hyvä alku. Ole itsellesi armollinen – tämä ei tapahdu yhdessä yössä.
Jos tämä aihe kiinnostaa sinua enemmän, suosittelen lämpimästi Kimmo Takasen kirjaa Tunne lukkosi. Aion jatkaa tämän teeman käsittelyä myös tulevissa kirjoituksissani, joissa sukellan syvemmälle siihen, kuinka tunnelukot ovat vaikuttaneet omaan elämääni ja miten ne näkyvät arjessa. Välillä kuitenkin tarvitsen taukoa näistä aiheista, sillä niiden käsitteleminen vie kuitenkin aina veronsa myös itseltäni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää omalle matkallesi. Voit seurata pohdintojani ja elämääni Instagramissa: https://www.instagram.com/joonamart/