Tämä artikkeli on julkaistu Suomen NLP-yhdistyksen Mieli-lehdessä syksyllä 2020. Silloin kun ihminen on innostunut jostakin, on hän usein myös hyvinvoiva. Oletko koskaan miettinyt mistä innostus on peräisin? Onko se sattuman sanelemaa kiinnostusta johonkin tiettyyn asiaan vai onko siinä jotain muutakin? Oletko innostunut samoista asioista kuin kaikki muutkin vai liittyykö innostukseesi myös uniikkeja piirteitä tai erityistaitoja, joista inspiroidut niin maan perusteellisesti?
Innostus – avain hyvinvointiin?
Olen huomannut innostuksen nousevan tappiinsa, kun kehittelen jotain sellaista, joka edistää jollakin tavoin omaa ja toisten elämää. On upeaa esimerkiksi onnistua helpottamaan jotakin tiettyä elämän osaa tuottamalla sitä kautta toimivampia kokonaisuuksia. Uskon, että monikin työssään alasta riippumatta kokee asioiden kehittämisen ainakin jollakin tasolla mielekkäänä, sekä prosessista syntyvän onnistumisen tunteen.
Onnistuminen ei kuitenkaan ole aina itseisarvo. Se ei saa olla, koska silloin ihmisen voi olla vaikeaa sietää prosessien tarjoamia oppeja ja vaikeuttaa elämän hallintaa. Vaikka onnistuminen olisikin päämäärä, on todennäköistä etteivät kaikki prosessit tuota kuitenkaan ajateltua lopputulosta. Mitä silloin tapahtuu? Onko jotain, joka jäi huomioimatta? Vastasiko prosessi johonkin tarpeeseen? Saiko se tarpeeksi huomiota ja jäsentyikö siihen liittyvät asiat? Oliko prosessi opettavainen – jopa tärkeä?
Meillä voi olla monenlaisia prosesseja, joita kategorisoimme onnistuneiksi tai epäonnistuneiksi tiettyjen määreiden pohjalta. Jos haluamamme määre ei toteudu, herkästi luokittelemme prosessin epäonnistuneeksi, vaikka olisimmekin saaneet projektin niin sanotusti onnistuneena maaliin. Olisi hyvä miettiä, että mitkä asiat onnistuivat ja mitkä alueet siinä eivät tuottaneet haluttua lopputulosta kokiessamme mahdollista epäonnistumista. Näin alamme tarkastella odotuksiamme. Pääsemme kohti kysymyksiä, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme. Mitä haluan? Mitä tarvitsen? Toteuttamiemme projektien taustalla jyllää aina voimakkaita vaikuttimia, jopa tarpeita asioista, joita emme välttämättä edes tiedosta. Toteutamme, koska odotamme jotain tiettyä.
- Millainen sinun innostumisen, onnistumisen ja hyvinvoinnin kehäsi on?
- Mitkä asiat saavat sinut innostumaan?
- Mitkä asiat saavat sinut kokemaan onnistumisia ja miten nämä vaikuttavat kokemukseesi hyvinvoinnista?
- Mitkä ovat oman elämän tavoitteet?
- Millaisia ovat omat elämänhallintataidot?
Nämä ovat pohtimisen arvoisia kysymyksiä. Näiden vastausten takaa voi löytyä kokonainen tarina kerrottavaksi ja jaettavaksi. Usein nautimme innostuneisuuden tunteesta, koska se sisältää mahdollisuuden johonkin uuteen. Sinunkin innostuneisuutesi starttaa jostakin, mistä? Onko innostuksessa kyse haaveiden toteuttamisesta, oman osaamisen käyttämisestä? Onnistumisen mahdollisuudesta? Tai ylipäätään jonkin asian yrittämisestä? Mitä sinun innostuksesi taustalta löytyy? Löytyykö sieltä mielikuvia, kehotuntemuksia, energisyyttä, iloa?
Silloin kun ihmisellä on odotuksia, joihin ei saadakaan odotettua täydennystä, helposti luovutetaan, sillä ”ei se onnistunut”. Silti, mikä määrittää epäonnistumisen? Onko kaikki projektissa ollut epäonnistunutta, koska oletettu lopputulema ei täyttynytkään? Usein alkaa uudenlainen työstäminen edelliseen verrattuna, johon ei olisi päästy ilman edellistä polkua. Ja voi jopa olla niin, että prosessi toisaalla vauhdittaa asioita muualla. Miksi niin käy, on itselleni arvoitus. Vain sellaiset prosessit voidaan mielestäni lukea epäonnistuneiksi, joista ei varmuudella opi yhtikäs mitään, jotka eivät vahvista, jotka eivät toimi, jotka tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä ja enemmänkin ahdistusta kuin iloa.
Toisaalta kasvava trendi on tuntunut jokseenkin olevan negatiivisten tuntemusten ja olotilojen ohittaminen.
Näen kuitenkin suuren potentiaalin vaikeaksi koetuissa tunteissa. Ne sisältävät monesti mielen rajoitteita tai jopa massiivisen verkoston sisäisiä rajoitteita, joiden purkaminen voi alkaa, kun langanpää tulee esiin. Jatkuva pyrkiminen mieluisuuteen kieltää kokonaisuuden, sen, ettei elämä oikeasti ole vain mieluisia asioita. Vaikeat tunteet vain voivat johdattaa yllättävän kauas historiassa, takaisin lapsuuteen, avaten eteen eletyn ja koetun tunnemaailman, joka on joskus siirretty syrjään odottamaan ”klousausta” ja parempaa ymmärrystä. Tämä ei tarkoita, että vaikeissa ja negatiiviseksi koetuissa tunnetiloissa tulisi möyriä, piehtaroida tai levitellä niitä ympäristöönsä, mutta näkemykseni mukaan niin käy erityisesti, jos ei uskalleta sukeltaa syvälle hoitamaan näitä tuntemuksia.
Näen mielen integroituvan käsittelemällä kaikki tunteensa, ei vain ottamalla avosylin vastaan toiset tunteet ja heittämällä pihalle epämieluisat.
Sellainen on tunnesyrjintää, negatiivisrasismia, joka hyväksyy muut ja pakenee toista. Kokemukseni mukaan tunnesyrjintä, negatiivisten tunteiden kieltäminen sekä niistä eroon pyrkiminen positiivisuutta ylistäen on lopulta toimimaton tapa edistyä. Aito positiivisuus ja elämisen keveys voi syntyä vain kaikkien tuntemusten kohtaamisen kautta. Olenhan minäkin harjoittanut tunnesyrjintää muun muassa siten, että ikävien tunteiden nostaessa päätään olen kiiruhtanut milloin mihinkin sijaistoimintaan ilman, että olen nähnyt tärkeäksi pohtia tunnetilojani. Nykyään tunnetilojen käsittely on huomattavasti helpompaa - kynän ja paperin avulla.
Usein innostuneisuus koetaan positiivisena, jos innostuneisuuden jälkeinen elämä ja hyvinvointi pysyy tasapainossa. Mikäli innostuksen jälkeen puikkoihin astuvat alakulo, syvät pettymyksen tunteet ja mieli käy jatkuvaa kamppailua high and low -asteikolla, olisi hyvä sukeltaa omien tuntemusten juurille tarkastelemaan omien reaktioittensa alkuperää. ♦
MAIJA LUOMALA
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä
SIELUKIRJOITTAMINEN®
“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.”
